Chiara ja Justiina testasivat Kemiönsaaren – LÖYTYIKÖ SAARISTON PARAS KOIRALOMA?
Hännät heiluu -testaajat Chiara ja Justiina päättivät pitkästä aikaa suunnata bloggausreissulle. Kohteeksi valikoitui Kemiönsaari, yksi Suomen viehättävimmistä saaristokunnista.
Juhannusseikkailu käynnistyi Taalintehtaalta. Ensimmäinen pysähdys tehtiin ravintola Portsiden terassille, jossa huoltojoukkoihin kuuluvat ihmiset nauttivat mehevää pizzaa.
– Anteeksi vaan, meillekin tänne maan tasalle sitä pizzaa, kiitos!
Koirien mielestä tarjoilu jäi hieman vaatimattomaksi, sillä herkullisesta ateriasta irtosi vain pienet maistiaiset.
– Tämä reissu ei nyt ala kovin lupaavasti, heelerit tuumaavat.
Onneksi tunnelma koheni nopeasti majoituspaikassa Hotel Merikruunussa. Chiara ja Justiina saivat istahtaa arvokkaasti terassiravintolan tuoleihin, ja pöytään kannettiin hammasherkut talon puolesta. VIP-vieraina matkustaneet koirat arvostivat elettä suuresti.
Täysihoitolatunnelmaa
Hotel Merikruunun juuret ulottuvat 1930-luvulle, jolloin se tunnettiin nimellä Dragsfjärd Pensionat. Jo tuolloin alue houkutteli vieraita lepäämään, nauttimaan merestä ja viettämään pitkiä kesäpäiviä saariston rauhassa.
Nykyisin historiallinen hotellirakennus yhdistyy moderniin Merikruunu-saaristokylään, jonka skandinaavisesti sisustetut Tähdistö-huvilat tarjoavat vaihtoehtoja erilaisiin lomatarpeisiin. Laiturissa keinuvat veneet ja ympäröivä merimaisema viimeistelevät saaristotunnelman.
Merikruunu näyttää olevan myös koiraväen suosiossa, sillä huviloiden ympäristössä näkyi useampikin nelijalkainen lomalainen.
Yksi heistä oli Ykä-chihuahua, jonka mökille Justiina teki oma-aloitteisen tarkastuskäynnin kesken uimareissun. Ykä suhtautui kutsumattomaan vieraaseen hieman hämmästyneenä, mutta tilanne ratkesi ilman suurempia erimielisyyksiä.
– Ihan kiva kaveri, vaikka onkin niin pikkuinen, Justiina kuittaa kokemuksen.
Karvaisia juttuja
ja karkureissu
Hotellihuone osoittautui oikein toimivaksi koiramatkailijoille. Emäntä nosti varmuuden vuoksi kirkkaanvalkoisen karvamaton syrjään turvaan, mutta muuten huoneessa ei ollut mitään erityisen riskialtista koiranomistajan näkökulmasta.
Valitettavasti Chiaran ja Justiinan karvanlähtö oli pahimmillaan. Huoneen värimaailmaan ilmestyi hetkessä uusi sävy: heelerinruskea.
Onneksi hotellilla on kokemusta lemmikkivieraista ja välineet ylimääräisen siivouksen hoitamiseen. Tällaisina hetkinä ymmärtää hyvin, miksi monissa majoituspaikoissa peritään lemmikkimaksu.
Merikruunussa viehätti myös yhteisöllinen tunnelma. Vieraat jäivät helposti juttelemaan keskenään, eikä kukaan näyttänyt olevan kiireessä. Illalla Oscar's Pubissa laulettiin karaokea, kun taas koirat jäivät hotellihuoneeseen lepäämään.
Tai ainakin niin luultiin.
Kun silmä vältti, Justiina onnistui livahtamaan vahingossa auki jääneestä ovesta käytävään ja suuntasi ilmeisesti hajujen houkuttelemana kohti keittiötä. Onneksi hotellin työntekijä Veera huomasi karkulaisen ja palautti seikkailijan takaisin huoneeseen ennen kuin keittiön varastot ehtivät huveta.
Tosi pitkä silta ja
koirille oma baari
Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Kasnäsia. Reitin näyttävin yksityiskohta on vuonna 2011 valmistunut Lövön silta, joka korvasi vuosikymmeniä liikennöineen lossin. 473 metriä pitkä silta tarjoaa komeat näkymät saaristoon ja on tärkeä yhteys Kasnäsin suuntaan.
Harmi vain, ettei sillan yhteydessä ole pysähdyspaikkaa maisemien ihailuun. Koirien mielestä sinne sopisi mainiosti kioski, joka tarjoaisi herkkuja sekä ihmisille että nelijalkaisille matkailijoille.
Seuraava pysähdys tehtiin Amos Andersonin entisellä kesäkartanolla, Söderlångvikissa. Kartanomiljöö teki vaikutuksen heti ensisilmäyksellä, mutta koirien huomio kiinnittyi erityisesti yhteen yksityiskohtaan: omaan koirabaariin.
– Ottaisin kuusi herkkutikkua ja kaksi koirajäätelöä, Chiara tilaa tottuneesti.
Lukuisia Euroopan linnoja ja kartanoita matkoillaan nähneet reissusesset tunnistivat heti, että nyt ollaan poikkeuksellisessa suomalaisessa kulttuuriympäristössä. Näkymät toivat mieleen jopa ranskalaiset viinitilat.
Söderlångvikin maa-alueita on noin 7 000 hehtaaria eli tutkittavaa riittäisi, vaikka useammalle päivälle. Koirien huomion varasti maisemassa suuri valkoinen pallo.
– Mitä se tekee tuolla pellolla, Justiina ihmettelee.
Kyseessä on Raija Malkan Menschen-teos vuosilta 2021–2022.
Justiinan mielestä hänen omat taideteoksensa ovat kuitenkin vaikuttavampia.
– Ainakin hajultaan, hän huomauttaa.
Emäntäkin yleensä kiljuu riemusta tai jostain muusta syystä, kun Justiina pyöräyttää omaa vaikuttavaa tilataidettaan yllätyksellisiin paikkoihin.
Museo myös koirille
Söderlångvikin museo on koirien näkökulmasta poikkeuksellisen edistyksellinen. Myös lemmikit ovat tervetulleita, kunhan ne kulkevat kärryissä tai sylissä.
– Tällä kertaa kuninkaan tuoli ja muut kartanon aarteet jäivät näkemättä, koska vapaaehtoisia kantajia ei löytynyt, Chiara ja Justiina harmittelivat.
Pelkästään puistoalueella riitti kuitenkin nähtävää. Vastaan tuli muita koiraperheitä, uusia hajuja ja loputtomasti tutkittavaa. Nenät olivat jatkuvasti töissä.
Kemiönsaari osoittautui juuri sellaiseksi kohteeksi, jonne kannattaa palata uudelleen. Yhdellä vierailulla ehtii nähdä vain pienen osan siitä, mitä saaristolla on tarjottavanaan.
Chiara ja Justiina ovatkin jo tehneet päätöksensä.
– Seuraavalla kerralla vuokrataan Tähdistö-huvila kokonaiseksi viikoksi.
